Blogi: WayOutin haastattelussa pakohuoneaddikti Katleena Kortesuo

Pakopelaaminen on koukuttava laji. Suomesta löytyy peliporukoita, joilla on jo satoja huonepakoja takanaan. Halusimme haastatella harrastajaa blogiimme, mutta sana “harrastaja” ei taida riittää kuvaamaan Katleena Kortesuota, jonka saimme langan päähän keskustelemaan aiheesta. Kortesuo kirjoittaa pakopeleistä arvosteluja ja häneltä ilmestyy keväällä aiheesta myös tietokirja.

“Pakopeliharrastukseni sai alkunsa samaan tapaan kuin huumeriippuvuus: kaveri kehotti kokeilemaan. Se on aina vaarallinen juttu”, kertoo pakopeliaddiktiksi tunnustautunut Katleena Kortesuo, “Kaveripariskunnasta toinen oli käynyt pelaamassa työporukalla ja halusi nähdä, olisiko pelaaminen kaveriporukalla vielä kivempaa. Tällä tiellä ollaan.”

Kortesuolla on nyt takanaan 38 pelattua pakohuonetta, eikä loppua näy. Katleena kertoo olevansa varoittava esimerkki.

Pakopeleissä on vielä paljon kehitettävää Suomessa

Katleena alkoi kirjoittaa pelaamistaan huoneista arvosteluja huomattuaan, että huoneiden laatu vaihtelee suuresti. Alan kehittämiseen Kortesuo suhtautuu intohimoisesti. Hän haluaa tehdä sitä olematta itse pakohuoneyrittäjä.

“Toivon, että arvosteluni auttavat yrittäjiä kehittämään omia huoneitaan ja toisaalta esimerkiksi ensikertalaista löytämään ensimmäiseksi pelikseen laadukkaan huoneen, jotta ensikosketus pakopeleihin olisi mahdollisimman hyvä, eikä pelaaja saisi vääränlaista kuvaa koko konseptista, jos huone ei toimi”, Kortesuo kertoo.

“Liian pitkät, suorittamista vaativat pulmat eivät ole hyvä juttu. Vaikeimman tehtävän pitäisi olla esimerkiksi se, että hiffaa, että luvut pitää laskea yhteen, jolloin laskutoimituksen tulisi onnistua nopeasti. Myös huoneiden visuaalisessa puolessa on Suomessa vielä paljon tehtävää. Jos huone on vaikkapa 30-luvun johtajan toimisto, niin toivoisin rekvisiitan olevan linjassa aikakauden kanssa, eikä huoneessa olisi esimerkiksi nykyaikaisia valokatkaisijoita. Tällöin vihjejärjestelmäkin voisi olla jokin muu kuin televisioruutu”, Katleena pohtii.

Kortesuo on kirjoittanut pakohuoneista kirjan, joka ilmestyy toukokuussa. “Teos on ikään kuin pakohuoneharrastuksen käsikirja, ensimmäinen laatuaan Suomessa. Se sisältää vinkkejä pelaajille: miten kannattaa pelatessa toimia, millaisia lukkotyyppejä huoneissa on ja miten pulmia kannattaa lähteä ratkaisemaan. Sen lisäksi kirjassa on yrittäjien ja suunnittelijoiden näkökulmia siitä, millainen on hyvä peli ja miten tarinaa kuljetetaan.”

Myös WayOutin väkeä on haastateltu kirjaa varten jo poistuneen Wax Cabinet -huoneemme tiimoilta ja odotammekin innolla kirjan julkaisua.

Ongelmanratkaisu vahvojen tunteiden keskellä

Yksi Kortesuon ikimuistoisimmista kokemuksista pakopelien parissa on kauhuhuoneesta. Keskittymiskyvyn herpaantuminen ja ongelmanratkaisu vahvoja tunteita herättävässä miljöössä kiinnostavat Katleenaa.

“Ensimmäisen kauhuhuoneen pelattuani aloin miettiä, mikä muu tunne kauhun lisäksi voisi olla niin vahva, että se häiritsisi ongelmanratkaisua ja tajusin, että erotiikka olisi toinen tällainen. Enkä tarkoita, että huoneessa kähmittäisiin pelaajia, vaan erotiikka olisi läsnä huoneessa esimerkiksi kuvamateriaalina, äänimaailmana, esityksinä ja näyttelijöiden roolein. Tietysti huone olisi tietysti kielletty alaikäisiltä”, Kortesuo kertoo ja jatkaa, “En kyllä tiedä, uskaltaisinko itse mennä sellaiseen huoneeseen.”

Omalaatuisuus on elintärkeää

Katleena toivoisi myös, että huoneiden tarinoita kehitettäisiin. Niiden tulisi olla omalaatuisia ja kekseliäitä. Tarina voisi ottaa myös kantaa. Huone ei saisi koostua pelkistä avain- tai numerolukoista, vaan osa tehtävistä tulisi olla mekaanisia ja erilaisia proppeja ja gadgetteja hän toivoisi lisää.

WayOutilla Kortesuo on käynyt pelaamassa Tampereella ja Jyväskylässä.

“Chemistissä pidin erityisesti rekvisiitasta ja visuaalisesta tyylistä, Wax Cabinetissa oli hieno mekaaninen pulma. The Prisonissa tykkäsin erilaisesta yhteistyöstä. Paparazzin juoni-idea oli todella hauska ja Hangover konstailemattomalla tavalla puberteettihuumoria sisältävä”, Katleena naurahtaa.

Vaikka pakopeliyrittäjyys ei olekaan Katleenalla suunnitelmissa (ainakaan ennen eläkepäiviä), on hänellä ajatus, millaisia huoneita hän itse suunnittelisi: “Olisin tosi tarkka, että tarina on sellainen, että sitä ei ole ennen nähty. Haluaisin sinne ehdottomasti mekaanisia pulmia.”

Pakopelit ovat ennen kaikkea joukkuelaji

Kortesuo kertoo olevansa analyyttinen pelaaja, mutta äärimmäisen paska havainnoija. Ryhmässään hän toimii usein kirjurina tai joskus kirjuri-johtajana ja tekee loogisia yhdistelmiä muiden havainnoista. Pakopelit ovat joukkuepeli ja siksi erilaisia pelaajia tarvitaan.

Haastattelun loppuun kysyn vielä, kenelle pakopeliaddikti suosittelee pakohuoneita.

“Kaikille, mutta jos pitäisi sanoa ryhmä, joka käyttää pakohuoneita liian vähän, niin se olisi ehdottomasti perheet, joissa on teini-ikäisiä lapsia ja murrosiän kriisit pahimmillaan. Pelatessa tulee toimittua yhdessä vanhempien kanssa. Pakohuoneeseen on helppo mennä murrosikäisten kanssa, koska teinit eivät välttämättä suostu kulkemaan vanhempiensa kanssa esimerkiksi kaupungilla, mutta pakohuoneessa kukaan ei näe, että he ovat perheensä kanssa. Lisäksi harrastus on sen verran hintava, että teinit eivät pelaa hirveästi keskenään. Pakohuoneet lisäävät perheiden yhteenkuuluvuutta ja antavat kaikille mahdollisuuden huomioida toistensa vahvuuksia.”

Katleena Kortesuon blogi ja pakopeliarvostelut löytyvät osoitteesta https://eioototta.fi/

Tietokirja pakopeleistä ilmestyy toukokuussa 2018.

Iso kiitos haastattelusta Katleena, odotamme kirjaasi ja seuraavia siirtojasi pakopelikentässä innolla!